Skip to main content
6.5.2022 / Anu Autio

Väitöskirjatutkijan hyvinvointi: Hillitse itsekritiikkiä ja arvosta omaa osaamistasi

Oulun yliopistossa on meneillään ESR-rahoitteinen hanke ExpertZones – Asiantuntijoiden hyvinvoinnin ja osaamisen vahvistaminen Pohjois-Suomessa. Hankkeen tavoitteena on Oulun yliopiston väitöstutkijoiden psykologisen hyvinvoinnin, osaamisen ja työllistymisedellytysten parantaminen.

Olen saanut olla mukana hankkeessa tukemassa väitöskirjatutkijoiden psykologisia hyvinvoinnin taitoja. Valmennus alkoi lokakuussa 2021 ja päättyi huhtikussa 2022. Tervetuloa lukemaan huomioita ja havaintoja, mitä matkan aikana tarttui mukaani. Tekstien taustalla on myös muu yhteistyö Oulun yliopiston kanssa henkilöstövalmennusten saralla. Suurin osa seikoista on esitetty hankkeen webinaarissa Zoomin into expert's wellbeing 15.3.2022 teemalla Work supervisor's insights: how to survive as a doctoral researcher.

Toinen teesini väitöskirjatutkijoiden ja muiden oman alansa asiantuntijoiden hyvivoinnin tueksi on tämä:

Hillitse itsekritiikkiä ja arvosta omaa osaamistasi

Niin väitöskirjatutkijat kuin oman työnsä asiantuntijat ovat usein itsensä ja oman työnsä pahimpia kriitikkoja. Miksipä ei, sillä itse tietää, mitä pitäisi tietää, mitä voisi tietää, mitä voisi tehdä paremmin, enemmän, tehokkaammin, sujuvammin, kattavammin... Kun keskittyy seikkoihin, missä pitäisi kehittyä ja missä voisi olla parempi, itsekritiikki nousee usein liian kovaksi ja oman osaamisen arvostus unohtuu.

Välillä on hyvä pysähtyä ja katsoa matkaa taaksepäin: mitä on jo oppinut, mitä kaikkea jo tietää, nissä on jo onnistunut ja mistä voi olla itsessään ylpeä. Onnistumisten ja opitun tutkiminen kasvattaa edelleen omaa osaamista: kokemukset ilman reflektointia jättävät oppimisen puolitiehen.

Itsekritiikkiin yhdistyy usein itsensä vertaaminen toisiin. Vertailussa olemme usein itseämme kohtaan epäreiluja ja epärealistisia: vertailun kohteena kun on usein joku meitä kokeneempi. Kun vertaamme itseämme toisiin, joilla on meihin nähden esimerkiksi kymmenen vuoden etumatka, asetamme itsellemme liian kovia odotuksia. Kyllä, toisten osaamisen pohjalta voimme asettaa itsellemme tavoitteita, mutta samalla on syytä asettaa tavoitteille myös realistinen aikataulu!

Vertailussa olemme usein itseämme kohtaan epäreiluja ja epärealistisia.

Väitöskirjatutkijoiden keskusteluista jäi mieleen kommentti siitä, että he ovat yliopiston hierarkiassa alimmalla askeleella. Ehkäpä olisi syytä pohtia, mitä kaikkea on pitänyt tehdä ja saavuttaa jo ennen kuin on rooliinsa päätynyt! Tämä auttaa asemoimaan sekä omaa ajattelua että itseään suhteessa organisaatioon eri näkökulmasta. Rakenteet, hierarkia ja kokemus "askeleista" on myös organisaation vastuulla, jotta kaikki kokevat tulevansa arvostetuksi missä tahansa roolissa organisaatiossa. Jos joku teidän organisaatiossanne kokee olevansa alimmalla askeleella, mitä asialle voisi tehdä?

Oli mukava matkan aikana huomata, että suhtautuminen itsekritiikkiin muuttui ja armollisuus itseä kohtaan lisääntyi. Osallistujat raportoivat ajattelutaitojen ja omien tunteiden analysoinnin kehittyneen. Itsekritiikin hallinta ja oman osaamisen arvostaminen näkyy toivottavasti myönteisenä motivaationa, tavoitteiden asettamisena ja itsereflektion hyödyntämisenä myös jatkossa.